Kartta ja kompassi: mittakaava, karttamerkit ja suunnan otto

Teksti Olavi RautakoskiJulkaistu 23.9.2026

• 200 mmitä 1 cm kartalla vastaa mittakaavassa 1:20 000 (Luontoon.fi)
• 1:15 000–1:100 000ulkoilukarttojen mittakaavat; Maanmittauslaitoksen maastokartat 1:50 000 ja 1:25 000 (Luontoon.fi)
• 2kiintopistettä vähintään, jotta oma sijainti saadaan suuntimalla (Luontoon.fi)

Mitä mittakaava kertoo?

Luontoon.fi: kartta on pienennetty kuva maastosta ylhäältä, yläreuna pohjoiseen. Mittakaava kertoo pienennyssuhteen: jättämällä kaksi nollaa pois saadaan, montako metriä maastossa yksi sentti kartalla on, eli 1:20 000 → 1 cm = 200 m.

Kartan täytyy olla uusi, jotta siihen voi luottaa; karttalaukku tai -muovi suojaa sateelta; myyjiä ovat luontokeskukset, kirjakaupat, huoltoasemat, Maanmittauslaitos ja Karttakauppa (Luontoon.fi). Luontoon-sovelluksen offline-kartat ladataan ennen retkeä Androidille ja iPhonelle; muissa sovelluksissa ominaisuus voi olla maksullinen.

Mitä karttamerkkien värit tarkoittavat?

Luontoon.fi:n suunnistus- ja maastokartan värit:

Selitykset löytyvät yleensä kartasta itsestään.

Miten kartta suunnataan ja luetaan?

Luontoon.fi: kartta suunnataan maaston mukaan niin, että oikealla olevat kohteet ovat kartalla oikealla; apuna tiet, sähkö- ja puhelinlinjat, ojat tai muut suorat linjat, tai kompassi; oikein suunnatun kartan yläreuna on kohti pohjoista. Lukemisessa pidetään peukaloa kartalla lähellä olinpaikkaa ja siirretään sitä matkan edetessä; reitti luetaan ennakkoon, jotta tulevat maastonpiirteet osataan odottaa ja harhautuminen huomataan; vähäpiirteisessä maastossa kuljetaan kompassisuunnalla. Reitti jaetaan osuuksiin, joilla kullakin on selvä kiintopiste (kallion huippu, polun tai ojan haara, laavu), ja suunta otetaan kiintopisteeseen, ei koko reitin päähän. Suorin tie ei useimmiten ole nopein: suot, tiheiköt ja isot mäet kierretään, aloittelija tukeutuu johdatteleviin polkuihin, teihin, ojiin ja sähkölinjoihin, ja liian pitkä tieosuus kipeyttää jalat.

Millainen kompassi?

Luontoon.fi: retkeilyyn sopii parhaiten tavallinen levykompassi, myös peilikompassi käy ja antaa tarkat suunnat kiintopisteisiin. Ranne-, kaula-, tasku- ja avaimenperäkompasseista puuttuvat kulkusuuntanuoli ja pohjaviivat, joten ne kelpaavat vain ilmansuuntiin poluilla; peukalokompassi on kilpasuunnistajien. Levykompassissa on pohjalevy (kulkusuuntanuoli, millimetriasteikko, mittakaava-asteikot, ehkä suurennuslasi) ja nesteellä täytetty neularasia, jonka neulan punainen pää osoittaa magneettiseen pohjoisnapaan; jakokehä 6 000 piirua tai 360 astetta; pohjassa pohjaviivat, kannessa pohjoishaarukka.

Miten suunta otetaan?

Luontoon.fi:n vaiheet: (1) kompassi kartalle niin, että pitkä sivu kulkee lähtöpisteestä tavoitepisteeseen ja suuntanuoli osoittaa kulkusuuntaan; (2) neularasiaa käännetään, kunnes pohjaviivat ovat kartan koordinaattiviivojen suuntaiset ja pohjoishaarukka osoittaa kartan yläreunaan; (3) kompassi nostetaan ja pidetään vaakasuorassa; (4) käännytään, kunnes pohjoisneula osuu haarukkaan, ja suuntanuoli näyttää kulkusuunnan. Suunnassa kulkiessa seurataan silti karttaa ja maastoa. Suuntiminen on päinvastainen tehtävä: tähdätään kulkusuuntanuoli kiintopisteeseen (radiomasto, tunturin huippu, rakennus), kierretään neularasia niin, että neula on haarukassa, asetetaan kompassi kartalle kiintopisteen kautta pohjaviivat pohjoiseen, ja vedetään viiva; yhdellä kiintopisteellä arvioidaan etäisyys viivaa pitkin, kahdella tai useammalla oma sijainti on viivojen leikkauspisteessä.

Mitä ilman kompassia?

Luontoon.fi: yksi luonnonmerkki ei riitä, tarvitaan useampia. Viisarikellolla: tuntiviisari aurinkoon, etelä on tuntiviisarin ja kahdentoista puolessa välissä. Aurinko on talvella idässä klo 6, etelässä klo 12 ja lännessä klo 18, kesäaikaan tunnin myöhemmin. Pohjoinen kellolla: kellonaika jaetaan kahdella ja saatu aika suunnataan aurinkoon, jolloin kello 12 osoittaa pohjoiseen. GPS-paikannin ei korvaa karttaa ja kompassia, mutta siihen voi tallentaa reittipisteitä (autiotuvat, tulentekopaikat, oma auto marjaretkellä), ja sen koordinaattien pitää vastata paperikarttaa; vanhoissa laitteissa signaali heikkenee tiheässä kuusikossa, sumussa ja rankkasateessa. Kevytretkeilijän kannalta suunnistustaito korvaa varusteita (ks. kevytretkeily).